Tälläistä tällä kertaa :)

Huh hei kun viikko vierähti taas nopiaa :D viime viikolla tuli tehtyä mamin kanssa vaikka ja mitä! Pääsin taas vaihteeksi hevostelemaankin, kun mami, Suvi ja Annika kävi irtojuoksuttamassa hevosia maneesissa. Annika kylläkin kuvaili ku ne juoksi kun päättömät kanat (siis kaikki 4, hevoset ja ihmiset :D ) taisin minäkin onnekas muutamaan otteeseen kuvaan päästä, olenhan minä toki aika kuvauksellinen. ;)
Sitten sillä samalla reissulla mami minun kanssa jopa vähä tokoilikin, otti siis muutaman seuruupätkän ja pari luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. Nehän minulta toki sujui kuin rasvattu, mitä nyt luoksetulon pysähdyksessä ei jarrut aina meinannut toimia, mutta mitä sitä nytten turhia pysähtelemään kun vauhti on päällä.

Tuossa viime viikonloppuna porukatkin kävi täällä kahvilla ja minusta meinasi olla hurjan jännää kun mami oli navetoimassa ja kun jotain ihme "vieraita" ihmisiä tuli oven taakse rymistelemään, joten katsoin parhaakseni lähteä mamin huoneeseen piiloon, mutta sitten kun ovi aukesi ja kuulinkin sieltä tutun äänen niin meinasihan minulta mennä pasmat ihan sekaisin kun pitkästä aikaa "sijaisvanhempiakin" näki. Tulihan sitä juostua tuota käytävää ees taas ja muutama ilo haukkukin taisi päästä :D Mikäs siinä sitten "varamamman" kanssa päikkäreitä nukkuessa kun mami oli vielä navetassa. Kun mamikin sitten viimein tuli, niin ne tuossa porukoittensa kanssa joi kahvit ja jotain jutteli minusta. Yritin kovasti kuunnella mitä ne minusta jutteli (muka nukuin lattialla), mutta en oikein kuullut tai ainakaan ymmärtänyt. Loppujen lopuksi selvisi, että pääsenkin autolla kotia, eikä junassa tarviikkaan matkustaa loppuviikosta. Mami sanoi, että minun olisi mukavapi mennä porukoiden kyydissä kotia, kun että tulisin mamman kanssa täydessä junassa kun täällä hiiihtolomat alkaa niin junat ihan tupaten täynnä...
Luulin kyllä eka, että mamikin lähtisi jo kotia, mutta se saattoikin vain minut auton takakonttiin ja sanoi heippa. Koskakohan lie sekin meinaa tulla kotio, perjantaista se silloin puhu, mutta nytten vähä kuulin että se tulisikin vasta lauantaina?? Niin no, eihän ne päivät minulle kyllä mitään sano, mutta kai se sieltä joskus tulee.. meinaa se odottavan aika olla pitkä. :S
Tänään kyllä meinasin luulla, että mami tulikin jo kun "puhuin" sen kassa puhelimessa, tai no, mami puhu ja minä kuuntelin ihmeissäni, että mistä se ääni tulee :D

Tällänen kuvakin löytyi tuolta arkistojen kätköistä :)

Enhän minä toki mitää turhia ressaa junassa matkustamisesta, vai??? :))

Ensimmäinen juttuni! :D

 

Eli tässä oon mä eräänä kauniina kyyyylmänä päivänä!

Noonii! Mami tylsyyksissään sitten meni väsäämään mulle tälläisen kirjoitus jutskan jota kuulemma blogiksi kutsutaan. Aattelin sitten mamin mieliksi kommentoida tänne elämääni aina kun vain muistan ja kerkiän. :)

Jos vaikka tässä ihan ekaksi esittelisin hivenen itseäni, eli olen 3 vuotias berninpaimenkoirauros HillWill Obelix, mutta kavereiden kesken Nalle vaan. (Ja Nallehan olen kun olen aika nallekarhu) Rakastan ylikaiken rapsutuksia ja huomiota muutenkin, mutta silti vieraat ihmiset hivenen arveluttaa ja mielummin poikkeankin tarvittaessa pöydän alle tarkkailemaan tilannetta. Kunnes sitten uskallaudun tutustumaan niin minuahan ei sitten pois luotaan saakkaan, että varokaas vaan jos alatte minua rapsuttelemaan :D Mamin kanssa harrastelen tokoa ja pitäähän se mainita että olen saanutkin jo TK1 - tittelin :D Tosin nytten Mamin aika on mennyt niin paljon kouluaskareissa ja nuissa isoissa nelijalkaisissa otuksissa (joita kuulemma hevosiksi kutsutaan), että ei olla mamin kanssa keretty niin treenailemaa. Minähän olisin kovassa kunnossa kunhan vain vähän muistelisi kuinka pilkun viilausta tua homma olikaan. Lisäksi ollaan mamin kanssa käyty henkilöhakua huvinvuoksi harrastelemassa ja se onkin mukavaa puuhaa, varsinkin kun löydän sen kadoksissa olleen ihmisen niin saan oivan annoksen kissan ruokaa, nams!

Olen minäkin toki päässyt mamin mukaan talleilemaan mm. iltatallia tehden ja sieltä löysinkin jotain aivan mahtavaa herkkua nimittäin turvotettua pellavaa ja vehnälesettä, mutta jostain kumman syystä mami ei antanutkaan minun sitä syödä, joten jouduin tyytymään sitten vain kämpillä raksuihin ja koiranmakkaraan, pyh! Ai niin olenhan minä päässyt mamin ja sen ylläpidossa olevan otuksen kanssa myös lenkkeilemään pikku maastolenkkejä. Tosin minun mielestä on hirvittävän jännää kun mami huutelee käskyjään jostain tuolta yli 160 cm korkeudelta, niskathan minulta siinä menee kun joutuu niin hirveän korkealle katsomaan. Huh huh sentään, en ymmärrä nuita ihmisiä, jalathan heillä olisi omastakin takaa??

Tuossa viime viikonloppuna käväsin myös Hane tädillä hoidossa. Niillä oli sellainen jännä pieni musta kissanpentu, jota ne kutsuivan Nöpsöksi. Minun mielestä tosin se oli ennemmänkin höpsö kun Nöpsö, sillä häntäni sai toimia muutamaankin otteeseen leluna, ja taisihan se minun mahan päällekkin hypätä leikkiessään. Oli silti mukava kun oli sellainen pieni kaveri, kun meillä ei enää kotona ole sitä kattia jonka kanssa oli mukava leikkiä silloin kun minäkin olin pieni. Mihinköhän lie maailmalle sekin katosi? No se niistä menneistä, nytten vain katse tulevaisuuteen ja uusiin haasteisiin!