Ensimmäinen juttuni! :D

 

Eli tässä oon mä eräänä kauniina kyyyylmänä päivänä!

Noonii! Mami tylsyyksissään sitten meni väsäämään mulle tälläisen kirjoitus jutskan jota kuulemma blogiksi kutsutaan. Aattelin sitten mamin mieliksi kommentoida tänne elämääni aina kun vain muistan ja kerkiän. :)

Jos vaikka tässä ihan ekaksi esittelisin hivenen itseäni, eli olen 3 vuotias berninpaimenkoirauros HillWill Obelix, mutta kavereiden kesken Nalle vaan. (Ja Nallehan olen kun olen aika nallekarhu) Rakastan ylikaiken rapsutuksia ja huomiota muutenkin, mutta silti vieraat ihmiset hivenen arveluttaa ja mielummin poikkeankin tarvittaessa pöydän alle tarkkailemaan tilannetta. Kunnes sitten uskallaudun tutustumaan niin minuahan ei sitten pois luotaan saakkaan, että varokaas vaan jos alatte minua rapsuttelemaan :D Mamin kanssa harrastelen tokoa ja pitäähän se mainita että olen saanutkin jo TK1 - tittelin :D Tosin nytten Mamin aika on mennyt niin paljon kouluaskareissa ja nuissa isoissa nelijalkaisissa otuksissa (joita kuulemma hevosiksi kutsutaan), että ei olla mamin kanssa keretty niin treenailemaa. Minähän olisin kovassa kunnossa kunhan vain vähän muistelisi kuinka pilkun viilausta tua homma olikaan. Lisäksi ollaan mamin kanssa käyty henkilöhakua huvinvuoksi harrastelemassa ja se onkin mukavaa puuhaa, varsinkin kun löydän sen kadoksissa olleen ihmisen niin saan oivan annoksen kissan ruokaa, nams!

Olen minäkin toki päässyt mamin mukaan talleilemaan mm. iltatallia tehden ja sieltä löysinkin jotain aivan mahtavaa herkkua nimittäin turvotettua pellavaa ja vehnälesettä, mutta jostain kumman syystä mami ei antanutkaan minun sitä syödä, joten jouduin tyytymään sitten vain kämpillä raksuihin ja koiranmakkaraan, pyh! Ai niin olenhan minä päässyt mamin ja sen ylläpidossa olevan otuksen kanssa myös lenkkeilemään pikku maastolenkkejä. Tosin minun mielestä on hirvittävän jännää kun mami huutelee käskyjään jostain tuolta yli 160 cm korkeudelta, niskathan minulta siinä menee kun joutuu niin hirveän korkealle katsomaan. Huh huh sentään, en ymmärrä nuita ihmisiä, jalathan heillä olisi omastakin takaa??

Tuossa viime viikonloppuna käväsin myös Hane tädillä hoidossa. Niillä oli sellainen jännä pieni musta kissanpentu, jota ne kutsuivan Nöpsöksi. Minun mielestä tosin se oli ennemmänkin höpsö kun Nöpsö, sillä häntäni sai toimia muutamaankin otteeseen leluna, ja taisihan se minun mahan päällekkin hypätä leikkiessään. Oli silti mukava kun oli sellainen pieni kaveri, kun meillä ei enää kotona ole sitä kattia jonka kanssa oli mukava leikkiä silloin kun minäkin olin pieni. Mihinköhän lie maailmalle sekin katosi? No se niistä menneistä, nytten vain katse tulevaisuuteen ja uusiin haasteisiin!